Ymmärsittekö eron? Siis sen, että nykyään opiskelijat ahdistuvat siitä, kun pitäis tehä sitä ja sitä, ja ennen ahdistuttiin siitä, että työt eivät loppuneet, vaikka kuinka teki.
No joo, aika kultaa muistot ja muuttaakin niitä - en usko, että opiskelijoilla on enne ollut sen enempää hommia kuin nykyään. Pikemminkin päinvastoin. En tietenkään voi olla varma, sillä en opiskellut kolmekymmentä vuotta sitten, mutta ainakin alakoulussa opetetaan nykyään kakkosluokkalaisille sitä, mitä jopa minulle on opetettu vasta viidennellä. Kuitenkin lausahduksessa on pointti, joka mielestäni pitää paikkansa (ja varmaankin piti myös kolmekymmentä vuotta sitten).
Pitäis tehdä on yleisempi sanonta kuin tajuammekaan. Sen käyttämistä ei edes huomaa: "Pitäis mennä kauppaan, pitäis lähtee lenkille, pitäis tehdä ruotsin aine, pitäis mennä jo nukkumaan, pitäis lukee ne kaikki klassikkokirjat ja katsoa klassikkoelokuvat, pitäis välillä käydä ulkonakin, pitäis lukee "Tuotantotalouden perusteet", pitäis raahautua tänäänkin luennolle." Aiheesta saisi laajemmankin psykologisen pohdinnan aikaiseksi, mutta päätin kuitenkin keskittyä Pitäis-verbin opiskelu-yhteyksiin. :)
Opiskelijoilla on aika usein tietynlainen puhetapa opiskelujen suhteen: valitellaan töiden suurta määrää, sitä ettei ehditä tekemään mitään muuta, harmitellaan, kuinka jälleen tuli uusi kirja luettavaksi ja mietitään, miten ihmeessä sekin ehditään lukea ennen tenttiä, eihän vuorokaudessa ole tunteja kuitenkaan enempää kuin 24 ja niistä kymmenen käytetään mielellään nukkumiseen. Tässä ei ole mitään väärää, enkä todellakaan väitä, etten itse valittaisi aivan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin. Tällainen diskurssi (ha, yliopistosanoja!) ehkä myös lisää opiskelijoiden yhteishenkeä ja on myös suomalaista kulttuuria. Toisaalta kuitenkin olen alkanut miettiä, kuinka se vaikuttaa omaan asennoitumiseeni - kun ajattelen kaikista opiskelujutuista, että ne pitäis tehdä, niiden aloittaminen tuntuu entistä hankalammalta. Jos tehtävänä on vaikka kirjoittaa pari sivua tietokoneella, saatan ennen aloittamista surffailla helposti pari tuntia ja antaa huonon omatunnon jyskyttää takaraivossa. Sillähän niistä hommista tehdäänkin helpompia, huoh...
Olen pari kertaa ihan tietoisesti ajatellut ennen lukemisen aloittamista että "Jes! Kohta saan taas opiskella ja opin paljon uutta!" Epäaitoa, ehkä, mutta pakko myöntää, että ainakin minulla se madaltaa aloittamisen kynnystä. Ihmeellistä, että itseään voi motivoida noinkin pienellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro kommenttis :)