Opiskelijat ovat ihan oma juhlijaryhmänsä, ja baareille ehkä se kaikista tuottoisin. Opiskelijat kiertävät ympäri maata opiskelujen, kodin ja ekskujen vuoksi, joten perjantai on heille hyvin huono juhlapäivä. Tämän vuoksi bilepäiväksi on vakiintunut torstai, ja torstaina ovat kaikki suurimmat ja parhaimmat tapahtumat. Tämän vuoksi myös kaikista huonoimmaksi luentoajaksi on vakiintunut perjantai-aamu. Akateemiseen vapauteen vedoten on helppo painaa herätyskello sammuksiin seitsemältä, kun ei jaksa herätä neljän tunnin yöunien jälkeen. Ja kukapa jaksaisi?
Ominaista suomalaiselle opiskelijalle on monesti runsas alkoholin käyttö. Kuitenkin joukkoon mahtuu myös paljon niitä, jotka ottavat kohtuudella tai jotka eivät ota ollenkaan. Itse en esimerkiksi yleensä ota kuin yhden tai kaksi. Toinen asia, mistä opiskelijajuhlijan varmasti tunnistaa, ovat haalarit. En käsitä ihmisiä, jotka eivät halua haalareita, koska ”ne ovat rumat”. Haalarit ilmaisevat kuulumista joukkoon – oman ainejärjestön tai alan joukkoon ja lopulta suureen joukkoon nimeltä opiskelijat. On hienoa pukea haalarit päälle ja lähteä ulos kavereiden kanssa, joilla on myös haalarit. Silloin on konkreettisesti yksi liikkuva osa sitä paljon mainostettua opiskelijaelämää.
Luulen, että kun ihmisellä on haalarit, hän itse sallii ja hänelle sallitaan tietynlainen käytös. On eri asia maata puistossa haalareissa kuin tavallisissa vaatteissa. Jos joku makoilee haalareissa, ohikulkijat saattavat naurahtaa ”Tuo on sitä nuoruutta” - kun taas tavallisissa vaatteissa makoileva on ehkä säälittävä, vähän nolo tai pelottava tilanteesta riippuen. Haalarikäytöksessä on hyviä ja huonoja puolia. Huonoihin lukeutuu huono käytös – tämän vuoksi moniin baareihin ei pääse haalareissa ollenkaan tai ainakaan kaikkina päivinä. Hyviin lukeutuu rentous – ihmiset juttelevat helposti toisilleen ja haalareista saa oivan avauspuheenvuoron: ”Mitä sä opiskelet?” ja heti ollaan samaa porukkaa! Ihmiset eivät ehkä myöskään stressaa omasta ulkonäöstään yhtä paljon, kun heillä on haalarit – tässä nyt ollaan kaikki vähän samannäköisiä, mitäs sitä turhaan huolehtimaan! Meininki kun on kaikista tärkeintä. Ja musiikki.
Ja hyvä porukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro kommenttis :)