Joki(n) kaupungissa

Koulujen oppikirjoista minulle on jäänyt mieleen kolme asiaa Turusta:

 1. Turun tuomiokirkko

 2. Turun linna

 3. Turun joki, Aurajoki

Ne ovat ne kolme asiaa, jotka mainitaan ensimmäisinä. Kaksi ensimmäistä ymmärtää helposti: historialliset asiat nähdään useimmiten ainakin tällä hetkellä mainitsemisen arvoisina ja arvokkaina. Ne kertovat, että paikka on historiallisesti jotenkin merkittävä, ainakin merkittävämpi kuin paikka, jossa ei ole mitään historiallista. Ne ovat osa yhteiskunnan jatkumoa ja kehitystä, syitä nykypäivään, ja siksi ne aina mainitaan. Kolmas kohta ei olekaan aivan yhtä selkeä. No joo, inhimillinen ja luonnon kulttuuri, ehkä, mutta miksi oikeastaan Aurajoki on se asia, mitä Turusta tiedetään? Onhan niitä jokia nyt maailmassa muutenkin.

Minulla ei ole tähän mitään oikeaa tai virallista vastausta. Näin yliopistolaisena voisin tietenkin heti kommentoida ja opponoida itseäni ja sanoa, että eihän mihinkään tulkinnanvaraiseen kysymykseen ole oikeaa vastausta, ainakaan jos sitä ei ole perusteltu hyvin, ja joen merkitys ja mainitseminen voidaan nähdä erittäin tulkinnanvaraisena asiana. Siksi voinkin siis sanoa aiheeseen oman tulkintani.

Jos ajatellaan muita Suomen kaupunkeja, ei tule mieleen toista läheskään yhtä suurta paikkakuntaa, jonka joki halkaisisi yhtä selvästi. Joki on todella jakanut kaupungin aivan kahtia koko sen alueelta, ja sen vuoksi se on niin merkittävä. Jos joki kulkisi Raision rajalla tai Kupittaalta, se tuskin nähtäisiin yhtä tärkeänä kuin nyt, kun sen molemmille puolille jää tärkeitä keskustan alueita.

Joki on ennen vanhaan ollut tärkeä kulkureitti, minkä vuoksi kaupunki on ollut järkevää rakentaa sen rannalle. Jokea pitkin pääsi merille - toisaalta sitä pitkin pääsi myös keskelle kaupunkia. Turun paikkaa ei varmasti ole valittu sattumanvaraisesti, vaan joki on varmasti ollut merkittävä syy koko kaupungin olemassaoloon.

Joki on niin keskeisessä osassa (kirjaimellisesti), että uskon sen vaikuttavan paitsi kaupungin identiteettiin, myös ihmisten. Ennen vanhaan jaottelu "me täl puol jokkee ja noi tual puol jokkee" saattoi olla selkeä ihmisen olemukseen ja ensivaikutelmaan vaikuttava tekijä. Nykyään sanonta on lähinnä sanonta, eikä se merkitse kovinkaan paljon, sillä siltoja on muutaman kymmenen metrin välein, eikä loikka tois puol jokkee ole mitenkään haastava tai se ei vie aikaa. Joki on kuitenkin turkulaisille suunnaton ylpeydenaihe, eikä vähintään sen kauneuden vuoksi - kaupunki on todella panostanut jokirannan istutuksiin ja ulkonäköön. Jokirannalla ovat hienoimmat ravintolat, kauneimmat kävelytiet ja cooleimmat hengailupaikat. Jokiranta on luonut ihan oman kulttuurinsa, johon kaiken tämän lisäksi liittyvät vielä jokilaivat ja niiden ravintolat. Joki nähdään koko kaupungin yhteisenä, vaalittuna omaisuutena. Ehkä juuri se tekee Turusta vähän erilaisen, vähän hienomman, vähän eurooppalaisemman kuin muu Suomi. Ehkä myös pieni ylemmyydentunne liittyy jokeen. Se on jotain, mitä muilla ei ole.

Se on jännä, kuinka ihmiselle vesi on niin tärkeää. Tykkään yleensä kysyä ihmisiltä heidän suhteestaan veteen: "Oletko järvi- vai meri-ihmisiä?" Itse olen ehdottomasti näistä kahdesta järvi-ihminen, se on minulle tutuin ja turvallisin, sopivan kokoinen. Yleensä Helsingistä tulevat ovat yllättäen meri-ihmisiä. En ole tehnyt turkimusta vielä kovinkaan monelle turkulaiselle, mutta uskon, että heiltä kysyttäessä vaihtoehtoja täytyisi laajentaa. Vaikka ollaan rannikkokaupungissa, ei meri määritä tätä kaupunkia lainkaan yhtä paljon kuin joki. Siksi täällä ollaan joki-ihmisiä.