Etäsuhteellisuusteoria

Ihmiset tuppaavat usein muistelemaan kaiholla opiskeluaikojaan - kaikki muu paitsi taloudellinen tilanne on aina ollut "niin mukavaa ja vapaata". Minun mielestäni opiskelijaelämän huonoin puoli ei ole se, että raha on tiukassa. Huonoin puoli on se, että toinen puolisko opiskelee jossain muualla, ja suhde elää käytännössä jossakin Facebookin ja Skypen välimaastossa.

Olen pitänyt tämän toisen puoliskan kanssa yhtä jo monta vuotta, mutta yli puolet siitä etäsuhteessa. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua hieman kirpaise kateudesta, kun kuulen kavereitteni muuttavan yhteen. Varsinkin sellaisten kavereiden, joiden en edes tiennyt seurustelevan.

Kun on tykännyt toisesta jo puoli vuosikymmentä, täytyy varmaankin uskotella itselleen, että kiirehtiminen ei edes olisi ollut hyvästä. Täytyy uskotella, että on ihan tosi kivaa vain nähdä viikonloppuisin ja keskittyä itseensä sitten viikolla. Täytyy uskotella, että nyt on sitten kivasti aikaa tehdä sellaisia juttuja, joita ei yhdessä asuessa voi tehdä (mitä ne jutut ovat?). Täytyy uskotella, että olemmepas sitten aivan varmoja, kun muutamme yhteen. Täytyy yrittää uskoa, että olemme siis varmoja emmekä vanhoja, kun lopulta saamme yhteisen osoitteen.

On siis ihan tosi kivaa nähdä vain viikonloppuisin ja keskittyä itseensä sitten viikolla. On ihan tosi kivaa nähdä vasta reilun kahden kuukauden päästä ja keskittyä itseensä siinä välillä. Ihan tosi kivaa...

kuva