Matka Turun rajalle - ja melkein yli

Uskollinen läppärini ei suostunut yhtenä päivänä enää käynnistymään, vaikka kuinka yritin maanitella (ja painaa on/off/on/off/on/off). Minulla oli siis ongelma: mihin voisin viedä tämän läppärin huollettavaksi mahdollisimma pian?

Tuskastuin aika hurjasti viralliseen merkkihuoltopuhelimeen, jossa oli noin kymmenen porrasta: "Haluatko huoltaa tietokoneita, puhelimia, kameroita.." "Jos haluat nevoja tähän tai tähän, paina 1,2 tai 3", "Jos sinulla on onnistumisia käynnistyksen kanssa, paina 1, jos taas jossain muussa, paina 2..."   ....   "Jos olet mies, paina 1" "Jos sinulla on alavatsaongelmia, paina 3" "Jos sinulla oli vaikea lapsuus, paina 5" ja niin päin pois. Viimeisenä oli kuitenkin kaikista paras: "Näppäile seuraavaksi tietokoneesi 13-numeroinen sarjanumero." Siinä vaiheessa minä löin automaattinaiselle luurin korvaan. Mistä ihmeestä minä nyt voin muistaa sen ulkoa, kun yliopistolta soitan tauolla ja haluaisin vain tietää, mihin voin koneeni raahata, jotta se korjattaisiin!

Jos olisin ollut kotikaupungissa, tietäisin heti, minne kone täytyisi viedä. Nyt minulla ei ollut hajuakaan. No, soitettuani yllättävän monta puhelua lisää, joku ystävällinen jonkun numeron päässä neuvoi minut lopulta Jimm's Storeen jonnekin "Vähä-Heikkilän lähelle". Minä siis hyppäsin pyörän selkään ja päädyin melkein Hirvensaloon todellisiin periferiamaisemiin. Samalla kadulla oli monta autohuoltoa ennen kuin löysin tuon tietotekniikkahuollon. Kai se niin on, että heidän kohderyhmänsä on tarkoitus heidät löytää - niin kuin löysinkin.

Matkalla oli myös kämäinen mutta sympaattinen nakkikioski.

No, täytyy toivoa, että kone saadaan korjattua. Ja jos ei saada, voin aina lohduttautua sillä, että pääsen  uudelleenkin ihastelemaan näitä maisemia...