perjantai 15. lokakuuta 2010

Turkuun.

Kun muuttaa vieraaseen kaupunkiin, jättää aina paljon taakse. Ehkä lähtöasemalle jää koko perhe, ystävät, lemmikit ja harrastukset. Ainakin sinne jäävät tutut paikat ja asiat, tuttu kaupunki. Sinne jäävät ne kadut, joilla on oppinut jo kulkemaan, ne paikat, jotka tuntee siksi, että on jokin henkilökohtainen side juuri sinne. Tutut ruokakaupat, joista löytäisi pekonia silmät kiinni ja takaperin kävellen päänsärkyisenäkin. Lenkkipolut, joissa ei pimeälläkään pelota. Tiet, joiden liikennemerkkejä ei tarvitse enää edes katsoa, sillä osaa niistä jo jokaisen ulkoa ja tiedostamatta.


Kun saapuu vieraaseen kaupunkiin, on hetken kuin turistina, vaikka asuukin siellä. "Hei tää on mun koti" - mutta kuinka se voisi olla, kun eksyy jo matkalla lähikauppaan? Pimeällä liikkuminen on vaikeaa, sillä jos päivälläkään ei tiedä, missä on vaarallinen kuoppa, tai missä kohtaa tulisi kääntyä, kuinka se voisi onnistua illallakaan? Ja jos perhe on jäänyt väärään kaupunkiin, kuinka sitä oppii keittämään kahvia vain yhdelle?

Minä lähdin tänä syksynä opiskelemaan Turun yliopistoon, ja tämä blogi kertoo siitä, mitä yksin muuttaminen ja uuteen kaupunkiin tutustuminen on tuonut tullessaan. Siistiä, että sä oot myös tullut tutustumaan Turkuun!


3 kommenttia:

  1. Odotan jännityksellä, miten Turkuun voi tutustua.

    VastaaPoista
  2. Pakkohan tätä on seurata ja kaiholla muistella omaa tutustumista Turkuun 10 vuotta sitten. Voi niitä aikoja! :) Toivotan sinulle ja Turulle mukavia yhteisiä hetkiä! Minä ja Turku ainakin ystävystyttiin iäksi, vaikka nyt Turku onkin jo taakse jäänyttä elämää.

    VastaaPoista
  3. Turun ja minun suhteeni on vaihteleva, mutta katsotaan, mitä tästä kehkeytyy ;). Tervetuloa seuraamaan!!

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)