Kuinka tutustuin Turun kaupunginosiin

Osa 1. Halinen

Käväisin Halisissa.

Jotkut turkulaiset pelästyvät, kun puhutaan Halisista. ”Varo, siellä voi saada puukosta”, sanoi kerran eräs tuttavani. Hengissä olen vielä, joten ei mitään syytä huoleen. Kaupunginosilla on usein jonkinlainen maine ihmisten mielissä, ja ilmeisesti tämä on Halisten. Sen syvällisempiä syitä tähän maineeseen en tiedä.

Halisten nimi on mielestäni kaunis. Se jotenkin sopii tosi hyvin paikannimeksi – lyhyt ja ytimekäs sana, josta tulee positiivinen mielikuva. Halinen alkaa sillasta, Aurajoen yläjuoksulta vesivoimalan vierestä. On muuten hieno paikka, suosittelen kävelyretkeä sinne! Sillalta on upeat maisemat. Kävin siellä syksyllä, jolloin ei ollut vielä lunta vaan lehtiä. Siinä kohtaa on pieni koski, ja kivillä taiteilee usein kalastajia suurissa kahluusaappaissa. 

Kalastaja ja kahluusaappaat

Minusta on ihmeellistä, että niin lähellä keskustaa voi olla niin paljon peltoja! Ja ilmeisesti niissä ihan oikeasti viljellään jotain vehnää, siis noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta.

Halisissa on kauppakeskittymä, opiskelija-asuntoja, kerrostaloja, grilli ja peltoja. Muuta sen ihmeempää ei osunut ainakaan minun silmiini. Siellä asustelee maahanmuuttajia ja opiskelijoita keskimääräistä enemmän. Sitten siellä on joku hieno kirkko, jonka ohi olen joskus pyöräillyt. Tai en ole ihan varma, onko se enää Halista.   

 

Opiskelijakeskittymä