sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Onko tämäkin sitä

kulttuuria?





Koska tämä blogi kertoo Turusta, ei tietenkään voi olla ottamatta esille myös sitä, että Turku on ensi vuonna Suomen kulttuuripääkaupunki. 

Ensimmäisen kerran huomasin sen varmaan roskiksista. Jokainen keskustan roskapönttö on vuorattu kulttuuripääkaupunkimainoksella. Sen jälkeen taisin kuulla asiasta innokkaalta opettajaltamme, joka mainosti kulttuuritapahtumia. Sitten sain oranssin mainoslehtisen käsiini jostain ja innostuin – tämähän on aika iso juttu! Turkulaiset ovat hyvin ylpeitä tapahtumasta (välillä niin ylpeitä, että vähän naurattaa), mutta on heillä syytäkin. Tänne on suunniteltu aika paljon kaikkea mielenkiintoista.




Eniten koko homma näkyy mainoksissa, joita on ripoteltu ympäri kaupunkia. Niitä on hyvin kekseliäissä paikoissa, siinä on varmaan ollut muutama nykyaikaisen mainonnan ammattilainen asialla. Aluksi en oikein tajunnut, mikä kampanjan idea on – lausahdukset olivat ihan hauskoja joo, mutta jotenkin vähän omituisia.


Kuva yle.fi

Sitten koin ahaa-elämyksen, kun tajusin, miten nerokas kampanja on. Kulttuuriksihan mielletään yleensä elokuvat, teatteriesitykset ja muukin taide. Sitä on kuitenkin oikeastaan kaikki – käyttäydymme, puhumme ja elämme tietyn kulttuurin ”mukaan”. Kampanjassa onkin esimerkiksi otettu tuttuja sanontoja, jotka ovat meille arkipäivää. Ne ovat kuitenkin myös suomalaista kulttuuria – itse asiassa hyvin olennainen osa sitä.


Eivät kaikki meistä pidä kulttuurista.

 Mainosten bongailu on hauskaa, sillä niitä löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ehkä suosikkini on jonkun urheiluhallin seinässä oleva iso lakana, jossa lukee ”Onko tämä nyt oikea paikka vatvoa sitä kulttuuria?” Aivan mahtava!




:D Sitten löysin tällaisen Hämeenkadulta:


 


En ole ehtinyt vielä tutkia, mitä kaikkia tapahtumia ensi vuonna on tiedossa, mutta sen verran tiedän, että niitä on satoja. Aion varmasti kyllä etsiä sieltä mielenkiintoisimmat ja osallistua niihin. Ainakin avajaisiin menen – siellä on kuulemma esitys, joka tapahtuu Aurajoen yläpuolella! Se täytyy nähdä.


 

torstai 25. marraskuuta 2010

Joulukuusi

Joulukaupunki avattu, Turkuun on tuotu joulukuusi.

Tosin vielä en ainakaan nähnyt, että siinä palaisi jouluvalot.

Aika hyvässä lumimyräkässä saivat ilmeisesti eilen pystyttää kuusta. Lunta satoi, tuuli ja oli niin kylmä, että olen valmis heittämään romukoppaan kaikki väitteet siitä, että Turussa ei muka olisi kunnon talvea. Kyllä nimittäin nyt on.

Eikös vain olekin hieno paint-kuusi.


Joulukuusi näytti kyllä ihan komealta, kun kuljin Tuomiokirkon ohi. Yksi asia kuitenkin pisti silmään. Miksi ihmeessä se on asetettu keskelle kirkon portaiden alapäätä?? Tämä on varmasti joku ikiaikainen perinne, mutta näin kaupunkiinmuuttajan silmin se näytti vähän hassulta. Näytti siltä, että kirkon sisäänkäynti oli blokattu. Ihmettelin, miksei sitä ollut laitettu vähän sivumpaan...
No mutta. Täytyy käydä katsomassa uudelleen, kun siinä palavat valot.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Grillillä!

"Sä olet nyt turkulainen", sanoi eräs turkulainen tänään.

Ennen kuin kotikaupunkilaiset pelästyvät ja vetävät kahvinsa väärään kurkkuun, minun on hyvä kertoa syy tähän: kävin viikonloppuna Mantun grillillä makkaraperunoilla.

Niille, jotka eivät ole Turusta, olisi ehkä hyvä selventää tätä käsitettä hieman. Mantun grilli on siis jostain syystä saavuttanut legendan aseman Turun tunnetuimpana ja varmaankin suosituimpana grillinä. Se sijaitsee Aurasillan kupeessa, eli hyvin lähellä keskustaa.


Mantun grilli on postilaatikon takana piilossa.


Hyvien makkaraperunoiden (jotka riittivät kahdelle!) lisäksi saimme small talkia oikein kunnollisella turun murteella! Grillin sisälle on kerätty kuulemma vuodesta 1997 siellä käyneiden julkkisten kuvia ja nimikirjoituksia. Niitä on hauska katsella ja bongailla vanhoja promokuvia esimerkiksi Ellen Jokikunnaksesta tai Marco Bjuströmistä :)

Niin, ja ruuassa ei ollut kyllä mitään valitettavaa. Paitsi ehkä se, että se on niin epäterveellistä, ettei voi joka päivä käydä syömässä. Se on kyllä yleensäkin oletuksena grillillä käydessä.


Legenda testattu!


Tänään tapahtui myös jotain muuta merkittävää: törmäsin ensimmäistä kertaa kadulla kävellessäni johonkin tuttuun! Sitä ei ole tapahtunut aikaisemmin tapahtunut tässä kaupungissa. Ja se on merkittävää.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kuinka tutustuin Turun kaupunginosiin

Osa 1. Halinen

Käväisin Halisissa.

Jotkut turkulaiset pelästyvät, kun puhutaan Halisista. ”Varo, siellä voi saada puukosta”, sanoi kerran eräs tuttavani. Hengissä olen vielä, joten ei mitään syytä huoleen. Kaupunginosilla on usein jonkinlainen maine ihmisten mielissä, ja ilmeisesti tämä on Halisten. Sen syvällisempiä syitä tähän maineeseen en tiedä.




Halisten nimi on mielestäni kaunis. Se jotenkin sopii tosi hyvin paikannimeksi – lyhyt ja ytimekäs sana, josta tulee positiivinen mielikuva. Halinen alkaa sillasta, Aurajoen yläjuoksulta vesivoimalan vierestä. On muuten hieno paikka, suosittelen kävelyretkeä sinne! Sillalta on upeat maisemat. Kävin siellä syksyllä, jolloin ei ollut vielä lunta vaan lehtiä. Siinä kohtaa on pieni koski, ja kivillä taiteilee usein kalastajia suurissa kahluusaappaissa. 


Kalastaja ja kahluusaappaat

Minusta on ihmeellistä, että niin lähellä keskustaa voi olla niin paljon peltoja! Ja ilmeisesti niissä ihan oikeasti viljellään jotain vehnää, siis noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta.




Halisissa on kauppakeskittymä, opiskelija-asuntoja, kerrostaloja, grilli ja peltoja. Muuta sen ihmeempää ei osunut ainakaan minun silmiini. Siellä asustelee maahanmuuttajia ja opiskelijoita keskimääräistä enemmän. Sitten siellä on joku hieno kirkko, jonka ohi olen joskus pyöräillyt. Tai en ole ihan varma, onko se enää Halista.   

 
Opiskelijakeskittymä

torstai 18. marraskuuta 2010

Kahden kaupungin kansalainen

Viime aikoina on ollut hieman ongelmia netin kanssa, mutta nyt onneksi pääsin kirjoittamaan tänne :)

Elämä on joskus yllättävän hankalaa, kun elää kahdessa kaupungissa.  Kummassakaan ei ole oikein kotonaan tai perillä mistään. En esimerkiksi tiedä paljonkaan, mitä Turussa tapahtuu, tai mistä asioista täällä keskustellaan.  Asiaa ei myöskään auta se, että minulle ei tule Turun Sanomia, eikä minulla ole televisiota (eikä nettiyhteyttä tällä hetkellä). Sitä pyörii vaan omissa piireissä tietämättä kaupungin menosta sen enempää. Sitten, kun menee kotikaupunkiin, on siellä yhtäkkiä revitty keskustasta puisto maan tasalle, koska siihen rakennetaan kauppakeskusta. Tai hotellia. Uusia kauppoja on tullut ja vanhoja kadonnut, ja siinä sitä sitten pyörii ihmetellen ”Ai että tämmöistäkin täällä, enpäs tiennytkään…” Vaikka on asunut siellä koko elämänsä!



Sitä on koti kahdessa paikassa, missä on tietenkin puolensa. Mutta tällä hetkellä en tunne oikein olevani kummassakaan paikassa täysin.  Asun Turussa, mutta toisaalta koti on… no kotona, muualla. En oikein osaa sanoa yliopistolla kavereille, että ”Menen kotiin”. En toisaalta tiedä, miksi muuksikaan tätä paikkaa kutsuisi. ”Menen kämpille”, ehkä, mutta se kuulostaa vähän siltä, että asun jossain varastossa väliaikaisesti. Ja ei tämä viisi vuotta nyt niin väliaikaista ole… Toisaalta täältä kaipaa muualle, mutta siellä muuallakaan ei sitten välttämättä osaa aina olla samalla tavoin kuin ennen. 



Tietenkin kahdessa kaupungissa asuvalla on myös muutama käytännön issue – esimerkiksi se, että tavarat ovat helposti väärässä kaupungissa.  Minulla ei ole onneksi unohtunut vielä mitään kovin suurta (paitsi paitoja, silmälasit, meikit ja ainiin, lompakkokin kerran). Pitää miettiä aina monta päivää eteenpäin ja pohtia, mitä kaikkea saattaa tarvita, tai onko jotain erityistapahtumaa, johon tarvitsee erityistarvikkeita. Tuloksena ovat usein painava matkalaukku ja kipeät olkapäät. Ja kun asuu viisi päivää toisessa ja kaksi päivää toisessa kaupungissa, on junamatkojen määrä aika huima. Reissaaminen on rasittavaa ja se maksaa. Siinä on kuitenkin hyviäkin puolia: olenpahan ainakin pari kertaa viikossa pakotettu istumaan paikoillani ja miettimään asioita. Ja junassa on yllättävän tehokasta lukea!




Joskus tuntuu, että on kaksi erillistä elämää. Molemmat ovat todellisia, mutta aivan erillisiä - ja kuitenkin niin lähellä toisiaan. Kaksi kaupunkia, molemmissa eri koti ja eri ihmiset. Hassua on, jos nämä kaksi yhdistyvät jotenkin yllättävästi – näin kävi esimerkiksi silloin, kun lapsuudenystäväni kävi Turussa joitakin viikkoja sitten. Oli omituista olla hänen kanssaan täällä ja käydä vaikkapa yliopistolla syömässä. Ei hän kuulunut näihin maisemiin! Mutta se oli paitsi omituista myös ihanaa ja hauskaa – joku vanha tuttu näki, millainen elämä minulla on täällä.




Onneksi on kuitenkin mainosposti ja ilmaisjakelu. Ennen en pitänyt lainkaan mainoksista tai ilmaislehdistä, mutta nykyään se on täysin päinvastoin. Turkulaisen saapuminen on nimittäin juhlapäivä - se on yksi linkki minun ja Turun välillä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Eräs havainto turkulaisista

Niin siinä vain sitten kävi, ettei lumi Turussa pysynytkään. Vielä.

Kävin hauskoja keskusteluja, tai pikemminkin sananvaihtoja, parin turkulaisen kanssa.  Sanoin : ”Ihanaa, sataa lunta, ja sitä on tullut jo näin paljon!” Turkulainen: ”Huomiseen mennessä se on jo sulanut, ensi yönä se sade muuttuu vedeksi.” tai ”Ei voi olla kahta talvea peräkkäin sellaista kuin viime talvi oli.” Pessimistisiä olivat ainakin nämä turkulaiset! Tai sitten realisteja. Mutta minäpäs ehdin nauttia talvimaisemasta yhden illan, ehdin napata yhden kuvankin:




Turkulaisista muuten en osaa vielä sanoa oikeastaan muuta kuin sen, että yllättävän mukavia ovat. Sanotaan, että turkulaiset ovat sisäänpäin lämpeävää väkeä,  mutta minä en ole tällaista huomannut lainkaan. Päinvastoin: kaupantädit ja –sedät ovat ystävällisiä ja avuliaita tällaiselle turistille (anteeks mistä mä löydän lähimmän bussipysäkin? ja mistä vois ostaa sen bussikortin?), ja muutkin ovat huumorintajuisia ja hauskoja. Tietenkin joukkoon mahtuu myös niitä ärsyttäviä, jotka huutavat ”AI SITÄ AJETAAN SITTEN JALKAKÄYTÄVÄLLÄ, EI TÄMÄ OLE PYÖRÄTIE”, kun on ajanut yhden korttelinvälin ennen kuin siirtyy autotielle. Tietenkin olen ollut suurimmaksi osaksi opiskelijapiireissä, jossa monet ovat kotoisin muualta, ja kaupantätien työ on palveluammatti, joten otanta ei ole täysin pätevä. 

Mutta sen olen huomannut, että kun jossain tarvitsee apua tai neuvoja (joita tällainen kaupunkiinmuuttaja tarvitsee useinkin), suurin osa turkulaisista on valmis auttamaan.

torstai 11. marraskuuta 2010

Täytyy sitä opiskelijankin syödä

Kuinka moni juuri kotoa muuttanut on huomannut, että yllättävän paljon menee rahaa ruokaan?

Kuva http://www.novodiabetespalvelu.fi/WebSite/Images/general/Foodcircle.jpg


Ja kun täytyisi sitten vielä syödä terveellisesti ja ruokaympyrän mukaan. Yllättävän usein tulee kuitenkin vietettyä iltapäiviä, jotka menevät leivän voimalla, "en minä nyt tarvitse muuta kuin purkkiananasta ja tätä leipää", tai sitten kumotaan nuudelipussi kattilaan. Aina tämä ei suinkaan johdu rahasta vaan myös laiskuudesta, sillä ei sitä aina vain itselleen jaksa tehdä.

Yksin syömisessä on myös se ongelma, että ruuat pilaantuvat helpommin. Minä en todellakaan ehdi aina syödä kokonaista leipäpussia viikossa tai ennen kuin se on jo vanhaa ja käppyräistä. Puhumattaakaan siitä, kuinka paljon päivässä sitä samaa leipää jaksaa syödä. Kaverini teki kerran maanantaina makkarakeiton ja sanoi, että koko viikon ruokaongelmat ovat nyt ratkaistu. Tämä on fiksua, halpaa ja hyvä vaihtoehto, mutta on siinä yksi mutta. Yleensä se sama ruoka alkaa nimittäin kyllästyttää viimeistään keskiviikkona, kun kattila on vielä puolillaan. Ja jos opiskelijan pakastin on kahden maitopurkin kokoinen, ei siinä paljon pakastella seuraavien viikkojen varalle.



Vaan onneksi on opiskelijoilla opiskelijaruoka. Ja kuinka hyvältä se maistuukaan monine vaihtoehtoineen! Tämä ateriaetu on todellakin tarpeellinen lisä opintotukeen, eikä kukaan opiskelija varmasti siitä valita. Turun yliopiston alueella on noin kymmenen ravintolaa, joten mieluista ruokaa löytyy varmasti. Niin saa aina kerran päivässä vaihtelua siihen makkarakeittoon. Tai purkkiananakseen, riippuen siitä, kuinka innokas ruuanlaittaja opiskelija-asunnosta löytyy.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Lunta Turuus!


Turussa ei kuulemma koskaan ole kunnon talvea. Aina vain räntäkelejä ja loskaa, ja syynä on "tuo meri". Vaikka välillä tuli piirreltyä vihkoon, vaikka olisi pitänyt kuunnella opettajaa, on maantiedon tunneilta jäänyt mieleen kuitenkin syy tähän ilmiöön. Meressä on vettä on niin paljon, että se lämpenee hitaasti keväällä ja viilenee hitaasti syksyllä. Se siis lämmittää ilmaa pitkälle talveen asti, minkä vuoksi se, mikä tulee muualla lumena, tulee rannikolla sateena. (Nyt varmaan olisi maantiedon opettaja ylpeä!) 





Mutta nyt tuli lunta! No, sen verran, että se peittää asfaltin… mutta se on kuitenkin sen verran, että se peittää asfaltin! Perinteinen sunnuntai-iltapyöräilyni rautatieasemalta muuttui melkein kävelyksi, sillä nastarenkaita ei vielä ole, kypärä oli unohtunut ja tavaraa useita kiloja. Laiskuus kuitenkin voitti, ja muutin pyöräilyäni vieläkin varovaisemmaksi siitä, mitä se on ollut kaatumiseni jälkeen. Poljin siis hyvin hitaasti, ja ehdin huomata, kuinka joku muu oli myös päättänyt, ettei halua vielä laittaa kesälaitteita varastoon. Jokea pitkin lipui moottorivene - kaunista ja tunnelmallista katsoa, kun oli aivan pimeää.


Lumipalloja löytyy puskistakin.



Elän siinä toivossa, että meri häviää pian talvelle. Ilmeisesti alkuviikosta on luvattukin lisää lunta! Erityisesti ensilumesta tulee aina joulu mieleen. Joulu tuli mieleen myös teemalehdestä, jota luin junassa (jännä, että joululehtiä myydään nyt jo, marraskuun alussa!). Odotan innokkaasti, millainen on Suomen joulukaupunki. Ehkäpä löydän jonkun torin, jossa saisi kuljeskella tunnelmoiden joulun ihania tuoksuja ja makuja… Niin, onko täällä paljon toreja tai myyjäisiä joulun aikaan? Osaisiko joku kertoa?



lauantai 6. marraskuuta 2010

Kerrosateria, kiitos.



Keneltäkään, joka käy Turussa, jää tuskin huomaamatta tämä asia: koko kaupunki on täynnä Hesburgereita. Lähes jokaisella torilla, kauppakeskuksella ja kaupunginosalla on omansa. Myös Yliopiston viereen, potentiaalisen pikaruoka-asiakaskunnan läheisyyteen on rakennettu yksi, Akateemisena hesenäkin tunnettu koppi.

Yleensä, jos joku opiskelija haluaa pikaruokaa Turussa, hän menee Heseen. Myös yleensä yöllä baarin jälkeen (tai ennen baaria), nälkäiset juhlijat menevät Heseen. Olen kuullut yhdestä tapauksesta, kun joku on mennyt yöllä syömään jonnekin muualle kuin Heseen. Kaksi kaveriani haki grilliltä ruokaa - sen jälkeen, kun olivat ensin käyneet Hesessä. Tietenkin. Olen kuullut myös jostakin, jota sanotaan Mantun grilliksi, mutta se on varmaankin vain legenda.


Ja sitten Heseen.

Minusta on erikoista ja hassua, että tässä kaupungissa on vain kaksi McDonald'sia, eikä kumpikaan niistä keskustassa. Hesburger on valloittanut markkinat, mutta eiköhän sillä ole siihen oikeus kotikaupungissaan. Ja onhan se sentään suomalainen!

Allekirjoittanut on käynyt tällä viikolla kerran Hesessä.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kyl vaan Ikeaankin on päästävä

Naureskelin tuossa eräänä päivänä, että minulla ja opiskelukavereillani on kaksi puheenaihetta ylitse muiden:
opiskelu ja sisustus.

Moni on juuri muuttanut kaukaa tai läheltä, ja harva se päivä puhutaan verhon väristä, keittiökalusteista, kynttilöistä, tauluista, matoista ja sohvista. Olemme viettäneet pitkiä lounastunteja keskustellen siitä, kuinka saisi verhot kiinnitettyä hyvin tai mitä astiastoa kukin omistaa ja kuinka paljon.




Kaikki tietenkin tarvitsevat vielä jotain, sillä kaikkea ei ole vielä ehditty hommata - matto, vessan roskis, jatkojohto. Sitten yhdessä pohditaan, mistä näitä tuotteita voisi saada, ja suunnitellaan yhteistä retkeä. Mikäs sen hauskempaa kuin lähteä yhdessä kiertämään vaikkapa loputonta Ikeaa, ja lopulta tuskastua sen loputtomuuteen. Suorituksen jälkeen mennään ehkä kahville tai Heseen, nauretaan yhdessä ja lähdetään sitten kotiin (sisustamaan).