perjantai 17. helmikuuta 2012

Matkustamisen huonot puolet

Elämäni tavarat ovat kulkeneet viimeisen viikon ajan selkärepussa. Onneksi kuitenkin elämäni ihmisiä olen nähnyt enemmän - syynä juuri se, että kuljen selkärepun kanssa. Matkustamisen hyvistä puolista kohkataan nykyään niin paljon että oksat pois - ja kyllähän niitä riittääkin; tapaa ihmisiä, näkee enemmän ja vaikka mitä. Mutta tämä tyttö on Suomen-matkailullaan törmännyt viime aikoina melko lailla matkustamisen huonoihin puoliin.

Ei nimittäin ole kivaa, että...




a) Olkapäät kipeytyvät painajaismaisiksi sen painavan repun takia.
     Kuitenkin reppu on kaikista viisain väline kuljettaa asioita, nimittäin lumisohjossa juokseminen on vielä      hirveämpää vedettävän matkalaukun kanssa. Checked and done.

b) Opiskelu ei suju kunnolla, ja vaikka sujuisikin, niin puolet materiaalista on kuitenkin väärässä residenssissä.
      "Missä ihmeessä sekin luentopaperi nyt on?"

c) Nukkuu joka yö eri kodissa.

d) Huomaa tämän seurauksena heräävänsä yöllä kello 02.10 murehtimaan elämäänsä.
     Murehtia voi esimerkiksi vaikka sitä, että on saanut työkeikan, mutta se on taas seuraavana päivänä eri      kaupungissa. Tämän jälkeenvoi vilkaista kelloa ja huomata, että se on 03.31. Siinä vaiheessa on autuaasti      unohdettu, että "Aamu on iltaa viisaampi" ja ettei mitään asioita kannata yrittää ratkaista keskellä yötä.




e) Haluaisi vaihtaa paitaa, mutta repussa ei ole kuin se yksi vaihtoehto.

f) Reppu ei ole edes yhtä suuri kuin Jani-Petterillä.

g) Alkaa heittää huonoa Putous-läppää.

h) Ei voi harrastaa liikuntaa.
   Siksi, että liikuntaan tarvitaan jonkinlaisia varusteita, jotka ovat tietenkin aina jossain muualla kuin minä itse.

i) Haluaisi laittaa puuteria, mutta sekin on jossain muualla.

j) Kaikki rahat kuluvat matkustamiseen. 




k) Ei voi ostaa kukkia.
     Kuinka ihanaa olisikaan ostaa joku pieni kukka muistuttamaan keväästä ja piristämään asuntoa, mutta      mihin tahansa asuntoon sen ostaisi, niin se kuolisi, koska hoitaminen jäisi liian vähälle.

l) Huomaa, ettei kaipaa kotiin vaan kaipaa muutaman päivän rauhaa, ihan missä vain, niin ettei tarvitsisi liikkua.

m) Ei enää itsekään tiedä, missä on tai kuka on, vaan suorittaa kaikki asiat niin, ettei omille jutuille ole aikaa paitsi junassa.
   Onneksi junassa voi kuitenkin neuloa.




Onneksi olen nyt viettänyt kaksi edellistä yötä samassa paikassa ja elämä rauhoittuu hieman. Saatan myös olla ensi viikon kokonaan Turussa, mitä luksusta.

Tunnen erään ihmisen, joka työnsä puolesta viettää viikossa aikaansa vähintään kolmessa kaupungissa, monesti neljässä tai viidessäkin. Hän on silti aivan täysjärkinen kaikesta siitä junailusta ja lentokoneilusta huolimatta. En voi kuin nostaa hattua - minulle sellainen ei sopisi ikinä, kun kahdenkin kaupungin välillä matkustelu tuntuu välillä hankalalta.

Päästessäni opiskelemaan veljeni sanoi minulle: "Aluksi sä matkustelet joka viikonloppu. Sitten sä lopulta kyllästyt siihen ja valitset, missä haluat olla." Voi olla. Muttei ihan vielä.

Rauhallista viikonloppua!

kuvat weheartit.com

6 kommenttia:

  1. Totta kirjoitat. Olen jo itse siinä vaiheessa, etten haluaisi lähteä kodista kuin päivämatkoille:)

    VastaaPoista
  2. Olipa hyvä kirjoitus. Työn takia vähintään kahdessa tai kolmessa kaupungissa viikoittain käyvänä tuskailen painavaa reppuani, mutta samalla pidän sitä vähintään yhtä tärkeänä kuin kotia. Repussa pitää olla aina mukana omalla paikallaan kotiavaimet ja työavaimet, junasukat (villaiset), ripsiväri (tai vaikka se puuteri), huulirasva, junaliput, kyniä, eväshedelmä ja särkylääkettä. Lisäksi läppäri ja kiva kirja, jos vaikka ehtii lukea muuta kuin työpapereita. Reppu painaa, mutta arki sujuu.

    VastaaPoista
  3. Sussi: oih, odotan sitä aikaa, kun on yksi selkeä koti :D

    Anonyymi: kiitos kommentista! Sulla on arki (tai ainakin reppu) hyvin organisoitu. Itsehän kaivoin avaimia tänään viisi minuuttia ja pelkäsin jo, että olin ne unohtanut! Tuollainen selkeä järjestely vaikuttaa kätevältä ja - ehkä myös välttämättömältä.

    VastaaPoista
  4. Reppu on helpompi saada järjestykseen kuin arki! Mutta ihan oikeasti repun yksi ja ainoa avaintasku tekee monimutkaisesta arjesta vähemmän mahdottoman. Mukavaa opiskeluviikkoa Turkuun.

    VastaaPoista
  5. Mätkustamiseen liittyy myös se jokin kiva juttu, joka ei ilmene yleensä silloin kun matkustaa. Se on tullut ainakin minulle vasta näin loppuvaiheessa matkustuksen täyteistä opiskelijaelämää. Sitä kaipaa nyt niin kovasti vain yhteen paikkaan asettumista, mutta samalla vähän pelottaa, osaanko olla sitten paikoillani? Seitsemän (seitsemän!) matkustusvuotta ovat tehneet tehtvävänsä.

    Junassa voi törmätä ystävän kavereihin ja asettua juttelemaan, mutta voi myös jutella tuntemattomien kanssa. Voi mm. istua vanhan rouvan viereen ja saada kutsun Ben&Jerrysiin, voi jutella tunnetun työpaikkafilosofin kanssa "matrix" sanan uneversaaliudesta ja kuinka se ymmärretään eri konteksteissa eri tavalla.

    Kun junaraiteet menevät mm. vuosittaiseen huoltoon, joutuu matkustamaan ko. matkan bussilla. Silloin vasta sitä sosialisoituukin! Kokeilepa vain, jos bussissa pystyt matkustamaan..

    Junamatkailu on kuluttavaa, mutta hieman haikeana sitä voi myös katsoa taakseen. On tämäkin jonkinnäköinen elämänvaihe.

    Tsemppiä junailuun ja elämään muutenkin :)

    R

    VastaaPoista
  6. R:
    Aika hyviä ajatuksia, en ole tullut miettineeksikään noita hyviä puolia lainkaan niin paljon kuin niitä huonoja...

    Totta, elämänvaihe tämäkin. Ja kaikesta olkapäiden kivistyksestä ja ahdistuksesta tulee ehkä joskus jotain hienoa, jota ikävöi. Paradoksaalista mutta totta - ja jotenkin myös aika inhimillistä.

    Tsemppiä vikoihin kuukausiin!!

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)