sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tavaraton tammikuu: loppukommentit

Nyt on helmikuu, ja tavaraton tammikuu on ohitse!

Kerron sen, koska teitä kiinnostaa kuitenkin: Kyllä, olen ostanut jo yhden tavaran: keittokirjan kaverille synttärilahjaksi. Eilen ostin myös vähän lankaa, jotta voisin neuloa itselleni kaulahuivin tuonne pakkaseen.




Tammikuu ei ollut pitkä. Kuukausi ilman uutta tavaraa ei ollut mikään ongelma ainakaan minulle - en tarvinnut kipeästi mitään, ja jännitin ainoastaan päivittäistavaroiden loppumista (vessapaperi, pyykinpesuaine ym.). En kuitenkaan joutunut googlettamaan ohjeita "how to make your own laundry detergent." Ehkä hyvä näin - tai en tiedä, voisinhan tietenkin googlettaa sen nyt.

Pari vaikeaa hetkeä kuitenkin oli. Varsinkin, kun olin allapäin, teki mieli käydä kaupoilla piristämässä itseään katselemalla tavaroita ja ostamalla jotakin pientä kivaa. Jännä, kuinka ostamisesta onkaan tässä yhteiskunnassa tullut jonkinlaista terapiaa - miten uusi tavara voi viedä pahan mielen mennessään? Eikö parempi olisi tehdä jotain mukavaa, laittaa hyvää ruokaa tai katsoa vaikka elokuva? Oli hassua huomata, että minunkin teki pari kertaa ihan oikeasti mieli ostaa jotain harmistuneeseen olooni. Ehkä tämäkin asia on ihan hyvä tiedostaa, jotta sitä osaisi välttää. Monesti herätostokset ovat nimittäin - niin, vähän nopeasti harkittuja.




Lisäksi huomasin jotain hassua: tavarat muuttuivat minulle luksustuotteiksi. Katselin niitä kauppojen näyteikkunoista kuin vaikeasti saavutettavaa unelmaa, joka on tarkoitettu jollekulle muulle kuin minulle. Koska tiesin, etten voi ostaa, aloin nähdä kauppojen tavarat erityisjuttuina, joita voi saada vain erityistilanteissa. Ehkä se voisikin olla niin - sen sijaan, että aina ostetaan uutta, pitäisi yrittää korjata, kierrättää ja ehkä pärjätä vähemmällä. Vasta todellisessa tarpeessa tai erityistilanteessa sitten ostaisi uutta. Tosin tietenkin aina välillä täytyy jokin pikku juttu ostaa vain, koska se on niin kiva ja tekee mieli.
'



Vaan nyt on helmikuu, ja voin mennä ostamaan lankoja äkillisen neulomisinnostuksen vallassa.

Kun aloitin tämän kuukauden, minulla oli kolme syytä:
1. uteliaisuuus
2. rahan säästäminen
3. eettisyys.
Ensimmäiseen sain selkeän vastauksen: pystyn helposti olemaan kuukauden ostamatta tavaraa. Toiseen syyhyn vastaus ei olekaan niin selkeä: panostin tässä kuussa enemmän hienoihin ruokiin, joten voi olla, ettei tässä finansiaalista hyötyä tullutkaan, mutta samapa tuo. Kolmas syy olikin sitten yleisempi. Maailmaa en ole pelastanut tässä kuussa, mutta mielestäni ainakin suunta on oikea. Tavara ei myöskään ole se maailman suurin pahis tai syy ilmaston lämpenemiseen. On myös paljon muita asioita, joita on syytä ajatella ja joihin vaikuttaa, jos haluaa elää eettisesti. Jos kuitenkin olen saanut itse vähän ajattelun aihetta ja saanut ehkä jonkun muunkin pohtimaan, niin mielestäni se on jo suuri asia.

Kaikki päivityksen kuvat täältä.

Ja aion jatkossakin pohtia tavaroiden tarpeellisuutta kahdesti, ennen kuin ostan. Välillä tietenkin täytyy ostaa, mutta on hyvä muistaa, että aina ei tarvitse. :)

Loppuun Jukka Pojan mahtava biisi, johon ihastuin ensimmäistä kertaa viime kesänä: :)


4 kommenttia:

  1. Hyviä havaintoja! Minullakin oli sama juttu, mielen ollessa apea olisi ollut hauskaa ostaa jotakin pientä.

    Taloudellisten taantumien aikaan on havaittu, että halpojen pienten tuotteiden myynti lisääntyy erityisesti naisten keskuudessa (piristysostoksia)

    Toisaalta tavaraa voi kyllä pitää "pahan alkuna". Kaikkihan perustuu siihen, että markkinoille tuotetaan yhä uusia tuotteita (joita emme ole aikaisemmin edes tarvinneet) ja vanhat vielä käyttökelpoisen tavaran tilalle pyritään myymään uutta.

    VastaaPoista
  2. Sussi: Aika jännä tuo pienten tuotteiden myyntitilastot... Toisaalta kuulostaa kyllä loogiselta.

    VastaaPoista
  3. Hei, mahtava idea! Mulla tavarattomia kuukausia on tullut viime aikoina useita kahdesta syystä: 1)huono finanssitilanne ja 2)ei ole aikaa käydä kaupoilla lähialepaa kauempana. Mutta olen huomannut saman: tavarat ovat alkaneet näyttää luksukselta. Jos joskus eksyy keskustaan, niitä ihailee kuin mielenkiintoisia näyttelyesineitä. Ei siis tarvitse erikseen mennä design-museoon! ;) Nopeasti kyllä myös tottuu siihenkin, että ei edes ajattele tarvitsevansa niitä omaksi - omassa kaapissa ne menettäisivät sitä paitsi nopeasti hohtonsa.

    Mutta mitä sanoo kansantalous siihen, että ihmiset lakkaisivat ostamasta? Itse en kannata kapitalismia (=jatkuvaa kasvua), mutta niin kauan kuin taloutemme ja siten myös hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu sille, on tätäkin pohdittava. Ratkaisu on yksinkertainen: panosta palveluihin! Rahan saa liikkumaan paljon eettisemmin, kun investoi 30 euroa hyvän vaatteen korjaukseen ompelijalla sen sijaan että ostaisi 30 e:lla taas uuden huonon vaatteen. Ja ne hemmetin kodinkonefirmat pitäisi saada oikeuteen siitä hyvästä, että tekevät koneita, jotka hajoavat automaattisesti 5:n vuoden kuluttua eikä kannata korjata! Grr.

    Mutta siis hieno idea kerta kaikkiaan, ja hieno toteutus myös! :)

    t. Arvaa kuka?

    VastaaPoista
  4. Anonyymi (ja kyllä, arvaan kuka): Kiitos kommenteista ja pohdinnasta! Sitä tosiaan ei tarvitse mennä design-museoon, kun alkaa ihmetellä uusia kenkämuotoiluja tai kodin tarve-esineitä näyteikkunoissa... Itse pyrin nykyään siihen, että ostan vain tarvittaessa (vaikka niitä lipsahduksiakin tietenkin tulee) ja olen jopa alkanut vähän pyöriä kirpputoreilla, mitä en ole kovin hyvin osannut ennen. Sieltä löytää esimerkiksi mahtavia huonekaluja, jotka pienellä laittamisella (esim hiomisella) saa oikein hienoiksi ja nykyaikaisiksi. Myös vanhojen talojen vinteistä voi löytyä vaikka mitä... ;)

    Totta, palveluihin pitäisi panostaa vieläkin enemmän - vaikka näin opiskelijana hiukan kirpaisee nämä suomalaisten palvelujen korkeat hinnat.

    Ja mä olen myös sitä mieltä, että tehdään laki, jonka mukaan kaikkien kodinkoneiden tulee kestää kymmenen vuotta vähintään ilman korjausta... :D

    Kokeileppa täysin tavaratonta toukokuuta, jos se on elämäntilanteeseesi sopiva! :)

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)