Kahden kaupungin kansalainen

Viime aikoina on ollut hieman ongelmia netin kanssa, mutta nyt onneksi pääsin kirjoittamaan tänne :)

Elämä on joskus yllättävän hankalaa, kun elää kahdessa kaupungissa.  Kummassakaan ei ole oikein kotonaan tai perillä mistään. En esimerkiksi tiedä paljonkaan, mitä Turussa tapahtuu, tai mistä asioista täällä keskustellaan.  Asiaa ei myöskään auta se, että minulle ei tule Turun Sanomia, eikä minulla ole televisiota (eikä nettiyhteyttä tällä hetkellä). Sitä pyörii vaan omissa piireissä tietämättä kaupungin menosta sen enempää. Sitten, kun menee kotikaupunkiin, on siellä yhtäkkiä revitty keskustasta puisto maan tasalle, koska siihen rakennetaan kauppakeskusta. Tai hotellia. Uusia kauppoja on tullut ja vanhoja kadonnut, ja siinä sitä sitten pyörii ihmetellen ”Ai että tämmöistäkin täällä, enpäs tiennytkään…” Vaikka on asunut siellä koko elämänsä!

Sitä on koti kahdessa paikassa, missä on tietenkin puolensa. Mutta tällä hetkellä en tunne oikein olevani kummassakaan paikassa täysin.  Asun Turussa, mutta toisaalta koti on… no kotona, muualla. En oikein osaa sanoa yliopistolla kavereille, että ”Menen kotiin”. En toisaalta tiedä, miksi muuksikaan tätä paikkaa kutsuisi. ”Menen kämpille”, ehkä, mutta se kuulostaa vähän siltä, että asun jossain varastossa väliaikaisesti. Ja ei tämä viisi vuotta nyt niin väliaikaista ole… Toisaalta täältä kaipaa muualle, mutta siellä muuallakaan ei sitten välttämättä osaa aina olla samalla tavoin kuin ennen. 

Tietenkin kahdessa kaupungissa asuvalla on myös muutama käytännön issue – esimerkiksi se, että tavarat ovat helposti väärässä kaupungissa.  Minulla ei ole onneksi unohtunut vielä mitään kovin suurta (paitsi paitoja, silmälasit, meikit ja ainiin, lompakkokin kerran). Pitää miettiä aina monta päivää eteenpäin ja pohtia, mitä kaikkea saattaa tarvita, tai onko jotain erityistapahtumaa, johon tarvitsee erityistarvikkeita. Tuloksena ovat usein painava matkalaukku ja kipeät olkapäät. Ja kun asuu viisi päivää toisessa ja kaksi päivää toisessa kaupungissa, on junamatkojen määrä aika huima. Reissaaminen on rasittavaa ja se maksaa. Siinä on kuitenkin hyviäkin puolia: olenpahan ainakin pari kertaa viikossa pakotettu istumaan paikoillani ja miettimään asioita. Ja junassa on yllättävän tehokasta lukea!

Joskus tuntuu, että on kaksi erillistä elämää. Molemmat ovat todellisia, mutta aivan erillisiä - ja kuitenkin niin lähellä toisiaan. Kaksi kaupunkia, molemmissa eri koti ja eri ihmiset. Hassua on, jos nämä kaksi yhdistyvät jotenkin yllättävästi – näin kävi esimerkiksi silloin, kun lapsuudenystäväni kävi Turussa joitakin viikkoja sitten. Oli omituista olla hänen kanssaan täällä ja käydä vaikkapa yliopistolla syömässä. Ei hän kuulunut näihin maisemiin! Mutta se oli paitsi omituista myös ihanaa ja hauskaa – joku vanha tuttu näki, millainen elämä minulla on täällä.

Onneksi on kuitenkin mainosposti ja ilmaisjakelu. Ennen en pitänyt lainkaan mainoksista tai ilmaislehdistä, mutta nykyään se on täysin päinvastoin. Turkulaisen saapuminen on nimittäin juhlapäivä - se on yksi linkki minun ja Turun välillä.