keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ja mitä ne kaikki muutkin oikeestaan ajattelee...

Eilen pohdiskelin jälleen tätä kahden kaupungin olemustani. On omituista, että minimoin aina toisessa kaupungissa olemisen ja maksimoin toisessa olemisen, vaikka oikeastaan välillä viihdyn jopa paremmin täällä Turussa kuin kotikaupungissa ja haluaisin tehdä täällä enemmänkin asioita.

Ehkä ongelmana on se, että minulla on kuitenkin elämää enemmän kotikaupungissa kuin täällä. Tosin se on myös seuraus siitä, että vietän siellä tällä hetkellä vähintään kolme päivää viikosta. Sitten aina sovin kaikenlaisia menoja sinne, ja käy niin, että oikeastaan joku viikonloppu haluaisinkin olla Turussa luomassa viikonloppuelämää tänne, mutta se ei ole millään tavalla mahdollista, koska sopimuksia ja menemisiä on jo liikaa siellä toisessa kaupungissa.


Katsokaa, miten paljon kauniimpia nämä junamaisematkin ovat, kun aurinko paistaa ja vähän jo vihertää!


Eilen yllätin itseni ajattelemasta jotakin hassua: Mitäköhän kaikki mun kaveritkin ajattelee? Ajatus hieman yllätti minut, sillä en ole ikinä miettinyt asiaa niin päin. Monet opiskelukavereistani kävivät fuksivuonna melkein joka viikonloppu kotona, mutta tänä vuonna melkein kukaan muu ei enää käy. Paitsi minä. Miksiköhän?

Syitähän voi olla vaikka mitä, mutta suurin on varmaan tämä: aika monien lapsuudenkoti on tosi kaukana Turusta, ja olisi taloudellisestikin mahdotonta reissata siellä joka viikonloppu. Minulla on sen verran lähellä kuitenkin, että sinne pääsee rasittamatta istuma- ja maksulihaksia ihan ylettömästi.


Ehtiiköhän tämäkään Turun keskustassa saamani kukka aueta, ennen kuin taas lähden.


Ihan hölmöä varmaan miettiä, mitä muut ajattelevat minun reissaamisestani, tuskin mitään. Se on varmaan ihan jo normi kaikille, ainakin minulta aina kysytään: "No menetkö viikonlopuksi... Olitko viikonloppuna..." Mutta ei syy ole se, että minua ahdistaisi olla täällä. Syy ei myöskään ole se, etten viihtyisi Turussa. Syy taitaa olla se, että minä viihdyn vain niin älyttömän hyvin perheeni, veljieni ja tietysti poikaystäväni kanssa, että en halua viettää viikkokausia erossa heistä. Toki myös minulla on monta tärkeää ystävää kotikaupungissa, ja heitäkin olisi tärkeä nähdä muuten kuin vain kerran kuussa ehkä. Tietenkin he voisivat tulla välillä tänne ja tulevatkin, mutta silti.

Mutta ihmisen elämä on valintoja... minä olen toistaiseksi valinnut reissaamisen, jolla saa kahdesta kaupungista paljon, mutta ei ihan kunnolla kummastakaan. En tiedä, kuinka kauan tällaistakaan voi jaksaa. Toistaiseksi olen kuitenkin jaksanut kohtuullisesti. Katsotaan sitten, missä vaiheessa tulee stoppi.

7 kommenttia:

  1. Nauti rauhassa molemmista kaupungeista!

    Tulevat vuodet ja erityisesti työelämään siirtyminen tuovat sitten varmasti muutoksia kaikkeen...

    VastaaPoista
  2. Me reissattiin ensimmäisenä opiskeluvuonna jokaikinen viikonloppu Salosta Lahteen ja oltais varmaan jatkettu samanlaista menoa vielä toinenkin mokoma mutta muutettiin onneksi Turkuun, jossa on elämää myös viikonloppuisin. Nykyään viihdytään niin hyvin Turussa, että käydään korkeintaan kerran kuukaudessa tai harvemmin Lahden seudulla. Tietenkin myös bensahintojen nousu voi olla pienehkö vaikuttava tekijä matkustelun vähäisyyteen: yksi reissu Lahden seudulle kun maksaa jo lähes 90 euroa. Toisaalta aina toisessa kaupungissa on ikävä sitä toista, täällä Turussa kaipaan läheisempiä ystäviä, perhettä ja kummityttöä Lahden seudulta ja Lahdessa taas kaipaan takaisin Turkuun. Eikö nää kaks kaupunkia vois siirtää vähän lähemmäksi toisiaan?

    VastaaPoista
  3. Sussi: Niinhän sitä täytyisi nauttia, mutta aina ei vain tiedä miten...

    Mira: Niinpä niin, miksei kaikki paikat voisi olla tässä Turun lähellä?? Voin vain kuvitella, miten hankalaa eri maissa asuneiden ikävä on!

    En voinut olla huomaamatta me-muotoa ;) olen miettinyt, että minäkin varmasti viipyisin täällä Turussa paljonkin pidempään, mikäli olisin täällä me-muodossa :).

    VastaaPoista
  4. Reissaamisesta saa irti paljon, ja useampi ''koti'' voi rikastuttaa elämää :) Kannattaa nauttia siitä, kun vielä jaksaa ja voi kulkea! Nimmimerkillä: Reissaa kolmen kaupungin välillä :)

    VastaaPoista
  5. Penseur: Kolme kaupunkia! Hurjaa... mutta ihan oikeassa olet - kyllä tässä on hyviäkin puolia paljon. Ehkä minun täytyisi vaan reissata hiukan harvemmin ja olla pidempiä aikoja kerrallaan kummassakin paikassa (siinä määrin kuin se olisi mahdollista), jotta en ole koko ajan junassa... :D Silloin voisi saada paremmin irti molemmista!

    VastaaPoista
  6. Turku Suomen keskipisteeksi!

    Nojoo, miehen opiskelujen perässä muutettiin tänne päin Suomea. Omaa alaani olisin voinut opiskella lähes missä tahansa suuremmassa kaupungissa, joten en ehkä muuten olis tänne päätynytkään vaan suuntana olisi todennäköisesti ollut Tampere tai pk-seutu.

    VastaaPoista
  7. Mira: Haha, ainakin turkulaisten mielestä Turku on jo Suomen keskipiste, ja historiallisesti katsoen se on ainakin ... :D
    Suositumpien ja suurempien alojen opiskelijoiden on helppo valita mikä alue vaan, spesifimpien alojen taitajilla ei ole yleensä kovin montaa vaihtoehtoa. Itselläni kyllä olisi ollut myös monta vaihtoehtoa, mutta Turun valitsin siksi, että tämä kaupunki vaikutti kaikista kiinnostavimmalta. Enkä ole kyllä katunutkaan (paitsi tämän reissaamisen ynnä muun suhteen, mutta se ei liity itse opiskeluun:) )

    VastaaPoista

Kerro, kerro kommenttis :)